Kesällä 2001 näimme espanjanvesikoiran ensimmäistä kertaa ja se olikin ihastusta ensi silmäyksellä.. Aina tuo koira palasi mieleen ja talvi selviteltiinkin lisää rodusta. Nuorison toiveesta teimme myös kennelliittoon kyselyn, että "mikä rotu meille" ja kun sieltäkin paluuvastauksessa tämä rotu pomppasi eteemme, niin se oli sitten aika selvää ja muut rodut unohtuivat. Tätä en ole katunut päivääkään tämän kuluneen reilun 7 vuoden aikana.

Helmille syntyi ensimmäinen pentue vuonna 2006 Helmin kasvattajan ja pentueen kummitädin "valvonnan alla".
Nautin tästä ajasta sekä pentujen kasvun seuraamisesta suunnattomasti ja tästä alkoikin herätä ajatus omasta kennelnimestä. Innostuin koirien ruokinnasta, terveydestä, erilaisista harrastuksista, luin kirjoja ja artikkeleita rakenteesta, genetiikasta ja kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Tiedon janoni kasvoi. Omat käsitykset ja ajatukset voimistuivat. Lopulta keväällä -07 kävin kasvattajan peruskurssin, sain kennelnimen, joka vapaasti suomennettuna on "Helmilä".

Ensimmäisestä pentueesta minun oli tarkoitus jättää narttu kasvamaan kotiimme, mutta asiat eivät aina mene niin kuin toivoisi tai suunnittelee  ja Helmille syntyikin 6 poikapentusta. En kuitenkaan pystynyt luopumaan näistä kaikista ja niin meille jäi Onni-poika kotiin asumaan.. Näin jälkeenpäin olen kasvattajana hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun, olenhan nyt saanut omakohtaisesti kokea, minkälaista on elää myös hieman tiukemman perro-uroksen kanssa.

Kesällä 08 syntyi Helmin toinen pentue, 2 poitsua jälleen. Samoihin aikoihin aloin tutustua myös perrojen emämaan touhuihin ja kirjoittelemaan ja kyselemään ja näin ollen siellä vierailinkin pari kertaa tuoden muutaman pikkuneidin tänne Suomeen. Nämä "opintomatkat" olivat hyvin avartavia, mutta huomattavasti enemmän olisin irti saanut, jos espanjankieli olisi edes auttavasti hallinnassa. Ja näin ollen tämä koirankasvatusharrastukseni vei minut myös espanjantunneille, seuraavaa "opintomatkaa" varten :) .

Loppukesällä käväisin myös Hollannissa hakemassa pienen Alma-tytön meille kasvamaan. Tämä olikin helppo ja mukava matka, siellä kun pärjää hienosti englannilla. Alma on todella valloittava pieni perro-tyttö. Luonteeltaan jopa harvinaisen avoin. Almasta tulikin meidän 3. pentueemme äiti kesällä 2010.

Vuosi 2009 oli meillä välivuosi  pentujen kasvatuksen suhteen, mutta yritin hyödyntää sitä mahdollisimman paljon opiskelemalla lisää kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Ja tietysti seuraten tämän nuorison kasvua. Tavoitteena oli käydä myös kasvattajan jatkokurssi, mutta niitäpä ei ole kovin usein tarjolla ja se vielä odottaa seuraavaa sopivaa kurssia. Olen "hurahtanut" koirien luonnonmukaiseen ruokintaa ja uskonkin, että se on terveyden perusta. Luonnollisen ruokinnan luennoilla olenkin saanut vahvistusta ajatuksilleni.
Keväälle -09 valitsin muutamia erittäin mielenkiintoisia viikonloppuja ja luennoitsijoita ja kävin kuuntelemassa Tuire Kaimion opastusta kasvattajille mm.  pentujen alkutaipaleesta ja SKL:n jalostukseen liittyviä luentoja, joiden lopuksi oli myös koe, jonka läpäisin ja näin ollen sain myös jalostusneuvojan tittelin.
Syksyllä -09 jatkoin luentojen parissa mm. HETI ry:n (kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki ry) järjestämällä luennolla luonteista. Ja seuraavaa mielenkiintoista tarjontaa odotan innolla.

Mielestäni koiria pitää kohdella koirina, riittävästi puuhaa, liikuntaa ja rakkautta. En varsinaisesti harrasta mitään erityistä meidän lauman kanssa, tottelevaisuutta harjoitellaan kotitarpeisiin, metsäreissuille koirat pääsevät mukaan, sopivina hetkinä käytetään nenua ja harjoitellaan jäljestystä. Meidän neiti harjoittelee agilitya Onnin kanssa ja Almakin on tutustunut lajiin. Olen kovin kiinnostunut erilaisista koulutusmenetelmistä ja näitä kokeillutkin mm. Helmin kanssa. Näyttelyt eivät kuulu lempipuuhiimme, niissä on poikettu muutamat tärkeät arvioinnit hakemassa. Kärrynpyörää olen pomppinut ja hurrannut seuratessani "meidän Miron" upeita harrastustuloksia. Siinä näkee toimivan koiran ja osaavan emännän yhteistyön tuloksen.  Erittäin tärkeää minulle onkin, että pystyisin seuraamaan meiltä lähteneiden pentujen elämään alusta loppuun saakka.

Tuoreena perro-kasvattajana minulta puuttuu kokemuksen antama tieto-taito, mutta yritän oppia lisää kaiken aikaa. Olen myös sitoutunut auttamaan pentujen uusia omistajia kaiken tavoin, jos en itse tiedä, otan selvää. Olen Suomen Kennelliiton, Vesikoirat ry:n, Suomen koirankasvattajat ry:n ja kokonaisvaltaisen koirajalostuksen tuki ry:n jäsen sekä tietysti paikallisten koirakerhojen. 

Espanjanvesikoirat ovat hyvin monipuolisia koiria ja siitä syystä olen näihin niin kovin ihastunut. Luonnetta usein löytyy riittävästi erilaisiin työ- ja harrastuspuuhiin. Kuitenkaan perrot eivät  mielestäni ole kaikkein helpoin rotu, joten soisin pentuja harkitsevien sen myös huomioivan. Olen yrittänyt koota sivuilleni tietoa sekä vinkkejä ja linkkejä erilaisista asioista... tietoa ruokinnasta, omat linkkivinkit koirakuumeesta "kärsiville", perrojen terveystilanteesta ym. rotuinfoa. 

                       ...Jotta sinäkin nauttisit omasta koirastasi meidän laillamme.